Ipi Ihana

Arjen luksusta on jonkun toisen tekemä aamupala: muhkea ja mehevä sämpylä ja iso kuppi kahvia, oi kyllä kiitos. Ykkösparkkipaikkani on Kallion (ihanin ikinä) Ipi Kulmakuppila.

Etätyöpäivinä istun Ipiin aamun alkajaisiksi ja poistun, kun lounashärdelli alkaa. On lähes maagista, miten paljon kirkkaammin ja luovemmin ajatus kulkee, kun poistuu duunipaikalta muihin maisemiin. Yhtäkki asiat ratkeavat ja ideat syntyvät.

Ehkä Ipin tunnelmallakin on vaikutusta: valoa tulvii suurista ikkunoista ja mielenkiintoista porukkaa tulee ja menee. Utelias kun olen, niin höristän korviani viereisten pöytien tarinoille: joogaopettajahaaveita, avioero, reissuhehkutusta Balilta, päivittelyä miesten ja naisten eroista. Jos olisi kirjailija, Ipistä saisi materiaalia sivukaupalla.

Ja tunnelmasta vielä: henkilökunta jaksaa hymyillä aamusta iltaan. Ihastun joka kerta.

Suosin Ipiä myös siksi, että tiedän saavani mukisematta gluteenittoman (megaison) leivän. Se tehdään joka kerta erikseen keittiössä vitriinileipien täytevaihtoehdoilla. Lohi-pestoleipä on vakiovalintani.

Viimeksi leivän koristeena keikkui punainen kirsikkatomaatti. Nauratti! Sehän näytti aivan samalta kuin työntekijöiden Costo-hattujen tupsut *